keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Tanssi mun kanssa, tanssi tiukemmin Niin kuin Pulp Fictionissa, mutta hurjemmin



Ai että mä rakastan syksyä. Jotkut sanoo, että oon syksyn lapsi sen takia koska olen syntynyt syksyllä. Se että johtuuko mun syksy innostus vaan mun syntymäajan kohdasta, niin en tiedä. Tiedän vaan sen, että kaikki on yksin kertasesti niin kaunista tuolla ulkona, vaikka välillä saatakin vettä, niin silloinkin maassa on kirkkaana loistavat lehdet. Saa pukeutua syysvaatteisiin, mä rakastan neuleita, polvisukkia ja erilaisia hattuja, nyt syksyllä saan siis pukeutua juuri niihin omiin lempparivaatteisiin. Ja sitten kynttilät, ai että mä rakastan kynttilöitä ja nyt syksyllä ei tiedä mitään rentouttavampaa kuin laittaa kynttilät palamaan illan pimetessä, syödä vähän jotain herkkuja ja lukea hyvää kirjaa.
 Tänään oli ihana syyspäivä, aurinko paistoi ja ruska oli vielä täydessä loistossaan vaikka moni puu olikin tiputtanut melkein kaikki lehdet. 
Mä vaan kävelin ympäriinsä, räpsien samalla kuvia mun uudella objektiivilla ja hymyilin yksinäni. Miten kaikki voikaan olla niin kaunista ja miten kivaa kun mun tukka mätsää taas kaikkien noiden lehtien kanssa. Miten Haloo Helsingin uus albumi vaan kuulostaa niin sairaan hyvälle ja joka kerta kun pulp fiction alkaa soimaan tuolta huikeelta albumilta mun tekee mieli vaan ruveta jammailee oikein kunnolla. Ja miten hyvälle mielelle tulinkaa kun vastaan tulijatkin hymyili takasin, ehkä se oli tuo aurinko mikä sai meidät suomalaisetkin sekaisin, eihän sitä nyt yleensä saa kellekkään missään nimessä hymyillä, ikinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti