lauantai 11. huhtikuuta 2015

Miten tän päivän Saara on tullut ja mitä 16wee Saara miettis tän päivän Saarasta..

Ai, että tuolla ulkona on upee ilma! Äsken juuri kävelin kauppaan ja matkalla kauppaan pari skootteria ajoi ohi ja mulle tuli sellasen flashbackit mieleen itestäni silloin kun ajeli vaan skootterilla ympäriinsä ilman huolta huomisesta, Siitä sainkin idean tähän postauksen että mietin sitä junnu Saara ja vertaan tän päivän ajastus maailmaan ja toivon, että saisin muutettua edes osan mun ajatuksista fiksusti tähän tekstiin sillä mulla pyörii hirveesti kaikkee mielessä mistä haluan kirjoittaa ja haluaisin nyt onnistua siinä joten yritetään!


Niin kun nuo tyypit ajoi siitä skoottereille ohi auringon paisteessa mun ajatukset heitti heti sinne  ajalle milloin itekkin ajelin skopalla aina joka paikkaan. Muistan miten sillon tunsin oloni niin isoksi kun sai ajaa just sinne minne halusi eikä ollut enää riippuvainen porukoiden kyydeistä. Muistan kun aikaa kuluttetiin vaan ajelemalla ja miten ei ollut mitäään huolta huomisesta. Se Saara oli osittain niin erilainen kuin nyt olen, mutta taas samalla mikään ei oo muuttunut. Mä muistan miten rakastuin vähintään joka toinen päivä johonkin tyypin ja sit seuraavalla viikolla olin korvia myönten rakastunut jo seuraavaan. Se oli aikaa ku ei ollut vielä kesätöitä tai mun ainoat työt oli vaan kun olin isosena rippileirillä, mutta muuten kesä kului täysin kavereiden kanssa. Se kun kesän ainut missio oli saada vaan niin hyvä rusketus kuin mahdollista. Oli vaan niin huoleton. Koska hei, i don't give shit. Omien rajojen kokeilu, muistan kun tuo Saara oli niin lopen kyllästynyt jäämään aina muiden jalkoihin ja sitte sitä yritettiin aika kovaa ja vähä liikaaki, ettei aina jäis vaan muiden varjoon tai jalkoihin.Tuon Saaran ajatus tulevaisuudesta olisi ollut se, että olisin suoraan lukion jälkeen lähtenyt opiskelemaan yliopistoon historiaa ja tällä hetkellä oisin ollut jo koulussa, ei todellakaan mitään välivuosia missään pikaruokaravintolassa vaan ois pitäny lähtee vähintää australiaan. Tuon ajan Saara oli varma, että hänestä tulee hissan ope. Nyt syyskuuussa 21vuotta täyttäessä olisin parisuhteessa, luultavasti kohta puolin menossa kihloihin ja ekan lapsen halusin ennen ku täytän 25. Mutta samalla syttyi palo muuttaa tätä maailmaa edes jotenkin pienesti auttaa niitä jotka jää muiden jalkoihin. Kuitenkin eniten mielessä oli vaatteet jonkun kotibileisiin. Mut niin siis se huolettomuus. Sitä mä mietin nyt. Se oli niin uskomatonta miten sitä huolta ei vaan huomisesta ollut, eikä tekemisiä mietitty hirveesti sen pidemmälle. Se vaan oli niin helppoo.



Vaikka paljo mussa on muuttunut on silti jotkut asiat pysyny mussa hyvin samana. Vaikka tässä elämässä oikein mikään ei mennyt niinkuin olin suunnitellut, yllättäen. Niin silti en koskaan menettänyt uskoo huomiseen. Uskoa parempaa. Opin, että kun elämä potkii päähän pitää sitä elämää potkii kolmekertaa kovempaa takasin. Oon oppinut, että vaikka se ihastus ei tykkääkää takas niin se ei oo maailman loppu, eikä sekään jos seurustelu suhde ei kestäkkään lopun ikää. Vaan on tärkeempänä oppii rakastamaan itteensä, oppia olemaan itsensä kanssa ja sitten sitä huomaakaan miten vahvasti sitä seisoo yksin, ilman ketään vierellä eikä siihen tarvitsekkaan ketään vaan olemaan vaan sitten joskus joku tulee ja täydentää sen kuvan, mutta omin jaloin silti pitää seistä, ei voi liikaa nojata toiseen. Ja, että ne asiat mitkä 16wee Saara piti maailmanloppuna niin niistä kyllä selvitään. Ei hätää elämä kyllä rullaa eteenpäin. Niistä omien rajojen kokeilusta opin kuka mä oon ja niidenkin virheiden takia mä oon tässä just tälläsenä tietosena mitkä jutut ei oo yhtään mun juttu ja mitkä taas on. Ja vaikka 16wee Saara tekiki paljo töitä ettei jäis enää varjoon nii nyt annan muiden mielellää olla esillä, koska se ei oo kovinkaa tärkeetä. Mutta kuitenki kyllä mä nykyään baarissa eksyn tanssimaan niille korokkeille tai tangolle, joten well...:'D



Oon oppinut, että sillä ei oo mitään ihmeen väliä tykkääkö joku susta vai ei. Tärkeintä on ne lähimmät ihmiset ympärillä. Saara 16wee ei vielä tienny, mut mä tiiän että jos joku ei tykkää musta tälläsenään niin se on sen menetys eikä mun tai kenenkään tarvii esittää tai yrittää muuttua vaan, että voi mielyttää muita. Tärkeintä on vaa tehä sitä omaa juttuu mitä rakastaa ja kyllä ne oikeet ihmiset siihen vierelle vaan löytyy. Niitä ihmisiä jotka epäilee tulee aina olemaan, niistä ei vaan tarvii välittää niistä saa vaan helkkaristi motivaatiota, koska pitäähän niille näyttää miten väärässä ne on. Tosin onneks parhaat kaverit junnusaara oli jo tuolloin löytänyt, samat tyypit edelleen on mun lähiverkosto, muutamaa lukuunottamatta. Uravalinta nyt on muuttunut täysin jos junnuSaaralle ois joku tullu kertomaan, että haet sosionomi kouluun ja siitä meinaat jatkokouluttautua vielä sosiaalityöntekijäksi niin, hahaha ei ois uskonut. Toisaalta opettaminen on asia mikä mua edelleen kiinnostaa, mutta ehkä enemmänkin sellanen opettaminen missä "valistetaan" enemmänkin, jätetään noin hissan open hommat vaa niille joille jää ne vuosiluvut päähän. Voisin myös neuvoo 16wee Saaraa, että vaikka joku poika ois kuin söpö niin on vähä ilmiselvää, joh hengailet koko ajan paikassa joka on ihan sen kodin vieressä, oikeesti c'omoon miten noloo.



Toisaalta kaipaan sitä huolettomuutta. Välillä tuntuu, että pohdin vähän liikaakin tätä maailmaan ja kaikkia niitä ongelmia mitä täällä maapalolla on. Koska hei välillä on ihan okei oikeesti se, että pahin ongelma on se kumman mekon laitat baariin. Koska kaikkien ongelmien niskaan ottaminen ja murehtiminen ei nyt auta mitään. Ton ikänen saara ei myöskään ois koskaan uskonu että a)leikkaan omat hiukset tai b)värjää ne punaseks. Herrajestas nehän on Saaran "turvakuori", asia mistä Saara saa ees kuulla on ihana pitkä blonditukka, eihän sitä saa turmella. Well junnu Saara, nyt ajatus blondista tukasta tai pitkästä tukasta on niiin kaukanen ettei järkee, koska hei ne on oikeesti vaan hiukset. Oon myös oppinut, että se elämä ei oo automaattisesti parempaa vaan jos seurustelee. Vaan onnellisuus on kiinni itsestään.

(+ turhaa murehit painoos oot ihan tikku ja vaikka sun paino nousee tulevaisuudessa sä oot melko tyytyväinen kroppaas, joten hei oo nytki pliis sille armollisempi Saara se on loppupeleissä kuitenki vaan sun kroppa..)

Ja tässä sulle vielä ajatuksia vähä vanhemmalta Saaralta junnuSaara;
Kyllä junnu Saara sä oot nyt sinkku, mutta silti itsevarmenpi kuin koskaan, kyllä sä opit että pärjäät yksin ja tossa äsken auringossa kävellessä sä vaan tajusit miten helvetin onnelinen sä oot. Vaikka sun leuka on murrettu, kyllä jouduit siihen leukaoperaatioon mitä pelkäsit, niin vaikka suhun koskee joka askeleella silti sä naurat auringon paisteessa kävellessä vaikka sun naama on edelleen niin turvonnu ettet voi kunnolla hymyillä niin sä naurat, Haloo Helsinki soi kuulokkeista(ostin muuten viimein ne kuulokkeet mistä jo silloin sä Saara haaveilit), niin sä naurat, kun tajuut miten helvetin kiittolinen sä oot, sulla on uskomaton perhe, kaverit, ihana oma minikämppä ja kesä on vasta edessä. Sä Saara oot tosi onnellinen, joten älä murehdi, koska sä Saara selviit ja kaikki järjestyy, kaikki ei joo ehkä oo just niinkuin suunnitellit, mutta sä oot onnellinen ja se on tärkeintä ja siitä tunteesta pitää nauttia vaikka teininä tuntuu välillä että kaikki ei mee ku elokuvissa niin sä selviit.


Tämmönen teksi synty mun aivoista, kuvituksena meikä junnuja ja 100kiloo laihempana, mutta silti aika epävarmana.
Mites siellä minkälaisia teinejä olitte, ootteko miettinyt sitä omaa kasvua ikinä sen enempää, vai ootteko pysyny samana vai kenties muuttunu ihan täysin kertokee?=)
 ja huikatkaa jos jaksoitte lukee loppuun, ja olen pahoilla kaikista kielioppivirheistä, mun äidinkieli on ihan kamalan huonoo.

10 kommenttia:

  1. Tää oli hirmu söpö teksti ja mielenkiintosta luettavaa, kiitos! :)

    VastaaPoista
  2. Luin kokonaan! Olen ollut samassa lukiossa kanssasi (joskin vissiin eri aikaan, valmistuin 2010) ja tekstistäsi tuli mieleen se miten naiivi sitä itse oli silloin 16-vuotiaana. Itsekin ajattelin silloin, että olen ikuisesti yhdessä silloisen poikaystäväni kanssa ja kun täytän 24 niin meillä on ainakin 2 lasta, asutaan Tampereella ja työskentelen media-alalla. No, nyt olen 23-vuotias, en ole ollut väleissä silloisen poikaystäväni kanssa 4 vuoteen, lapsia ei suunnitelmissa moneen moneen vuoteen, asutaan nykyisen avomieheni kanssa Kuopiossa, olen ammatiltani lastenhoitaja ja hain eilen opiskelemaan puutarha-alalle kun omalla alalla ei oikein ole töitä. Harmi kun ei oikeasti voi lähettää kirjettä menneisyyteen, kyllä nimittäin olisi paljon sanottavaa sille omalle itselle menneisyydessä! Hyvä teksti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep niin se vaan elämä saattaa heittää ihan eri urille mitä itse aikoinaan ajatellut ja varsinkin juuri se miten sanotkin naivi silloin on ollut! Pitäs vaan aina muistaa, että nini se elämä vaan voi viedä ihna minne vaan!:) Tsemppiä muuten kouluhakuun, toivottavasti pääset opiskelemaan=) Jakiitospaljon kommentistasi oli kiva kuulla sunkin tarina<3

      Poista
  3. Voiettä, tosi kiva postaus lukea ja ihana oli nähdä sinusta vanhoja kuvia :) Hyvin toteutettu!! "Vaan on tärkeempänä oppii rakastamaan itteensä, oppia olemaan itsensä kanssa ja sitten sitä huomaakaan miten vahvasti sitä seisoo yksin, ilman ketään vierellä eikä siihen tarvitsekkaan ketään vaan olemaan vaan sitten joskus joku tulee ja täydentää sen kuvan, mutta omin jaloin silti pitää seistä, ei voi liikaa nojata toiseen." Ja hienosti sanottu tämä lause :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon kiva kuulla että tykkäsit<3 Juu tuo lause on ehkä semmonen minkä oon nyt viime vuonna oppinut niin elävästi, ja mikä pitäs aina välillä muistaa:)

      Poista
  4. Vauu Saara!!<3 niin hieno postaus!! Ja niin hyviä oivalluksia <3 oot oikeasti ihana!!!!

    VastaaPoista
  5. Tää oli kyllä hyvä postaus! Mä sain flashbackit just äsken kans, kun muistelin itteäni sellaisena skootteri-ikäisenä :D oltiin sitä niin aikuisia.. :'D Kuvittelin aina asioiden menevän ihan erilailla.. Mutta eniveis, ihania kuvia<3 Oot ollu kyllä niin kaunis ja söpö teinityttö:]<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep se oli kyllä niin hauskaa ku oli sillonniin aikuinen olevinaan:'DD Ja kiva ku tykkäsit, kiitospaljon<33

      Poista