sunnuntai 7. tammikuuta 2018

HUKASSA


Hukassa. 
Siltä tällä hetkellä tuntuu. Nyt kun valmistuminen on aivan lähellä, tuntuu että sitä on enemmän hukassa kuin koskaan ennen. Viimeset kolmevuotta ei ole miettinyt tulevaa, ensin nyt tämä koulu pois alta ennen kuin murehtii tulevaa. Mutta entä kun se tuleva ois niiku nyt, ihan kohta?
Ihmiset kyselee mitä haluan tehdä, mihin menen töihin ja mä katson kattoon ja yritän keksiä järkevää vastausta, en vaan kysyjälle vaan itselleni. Noniin Saara, sulla on kaikki ovet edessä, kun valmistut voit tehdä mitä haluat. Ja yht äkkiä vapaus tehdä mitä haluaa, tuntuu niin vaikealta. On niin helppo kun on ollut koko ajan jokin mikä ajaa eteenpäin.


Ensin lukion jälkeen eteenpäin ajoi halu päästä opiskelemaan. Opiskellessa ajoi eteen päin valmistuminen, mutta entäs nyt?
Töihinhän se on mentävä ja hakemuksia onkin jo laitettu ja kiinnostavia ja haastavia töitä löytyy, ei kyse ole siitä. Mutta jotenkin se suunta pitkällä tähtäimellä elämässä on hukassa. Ja se tuntuu niin oudolta, kun on aina ollut tähtäimessä se joku tietty asia, mikä on ajanut eteenpäin, mitä kohti on kulkenut. Nyt kun saisi itse päättää ja alkaa rakentamaan sitä omaa polkua, tuntuu ettei ole mitään aavistusta mihin päin tätä polkua lähtisi edes kulkemaan.


Mutta ehkä se ei ole huono asia olla vähän hukassa. Meillä täällä Suomessa oletetaan, että asiat selkeytyy jo nuorella iällä, ja nyt 23vuotiaana, mun pitäs jo tietää kaikki mitä haluan ja mitä aion tehdä. Tai ainakin siltä se tuntuu. Kun taas menee melkein mihin tahansa päin maapallo 23vuotiaana on ok olla aivan hukassa, 23vuotias on jossain edelleen enemmän "teini-ikä", kun taas täällä tuntuu että 25vuotiaan pitäisi olla kaikki valmiina, tai ainakin sitä on luonut itselleenkin sellaiset paineet, että 25vuotiaana haluaa omistaa talon, koiran ja vaikka mitä. Ja se ehkä on myös iso syy miksi tuntuu, että nyt on niin hukassa. Kun tajusi, ettei tuo unelma ehkä olekkaan oma, tai että sillä unelmalla ei todellakaan ole kiire. 

Vaikka hukassa oleminen aika ajoin ahdistaa, niin silti tässä on puolensa. Kun on aidosti hukassa, niin voi löytää itsestään aivan uusia puolia. Avata uusia ovia ja ehkä sulkea ne saman tien kun tajuaa, ettei ovi ollut oikea. Kokea, nähdä ja rakentaa ne omat unelmat tällä kertaa itseään varten. Sillä itseä vartenhan täällä eletään.

4 kommenttia:

  1. Ymmärrän täysin miltä siusta tuntuu! Itselleni tulevaisuus on vielä täysi mysteeri, ja ahdistaa kun saan jatkuvasti kyselyitä lähdenkö vielä jatko-opiskelemaan tai mitä meinaan elämälläni tehdä.. nokun en tiedä! :D Asiakaspalvelutyö on kyllä se oma juttu, mutta ainakin täällä omalla paikkakunnallani on työt melko kiven alla, tai sitten niin pienellä tuntimäärällä ettei sillä elä.. olen kuitenkin toiveikas tämän vuoden suhteen, että löydän mieluisan työpaikan! :) Tsemppiä sinne tulevaan ♥

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa tähän tunteeseen!:D Mä olen ollut hukassa jo muutaman vuoden kun en tiedä mitä duunia haluaisin tehdä. Tai no oon tosi tyytyväinen nykyiseen ja haluan tehdä töitä, mutta kun niin monien kysymykset "millon lähet opiskelemaan, mitä haluat tehdä tulevassa" ym. on saanut muhun sellaiset paineet ettei mun työ oo hyvä ja riittävä ja siihen ei voi jäädä.

    Muuten en oo hukassa, haaveilen omakotitalosta, koirasta, lapsista sun muusta ja ne asiat tulee kun on tullakseen:D Ainoastaan urapuoli mitä itse en edes elämässä pidä sinä tiettynä tärkeytenä, kunhan vaan teen töitä ja tienaan se on mulle tärkeetä..:D

    Olen 23 ja tänä vuonna täytän 24 ja kyllähän se vähän tuntuu että oon jo vanha ja kohta pitäs olla kaikki nuo hommat hoidettu - etenkin opiskelu mikä ei iske mua ei sitten yhtään:'D No mut me ollaan nuoria, pikkuhiljaa hyvä tulee ja eletään vielä kun voidaan!:3

    VastaaPoista
  3. Mä tunsin myös yhdessä vaiheessa olevani hukassa, mutta mulla on varmaan 15-vuotiaasta saakka ollut unelma-ammattina psykologi. Sitten oli sairaanhoitaja, sitten lähihoitaja ja nyt sosionomi :D En kyllä tiedä mitä teen koulun jälkeen, ehkä tuo 3,5-vuotta kertoo sen :) Mulla oli ennen kiire elää, kaikki piti tehdä ennen kuin täyttää 30-vuotta. Loppujen lopuksi meillä ei ole kiire mihinkään, me ollaan täällä sen verran kun ollaan ja kannattaa just nauttia siitä mitä sulla on nyt eikä huomenna. Ei kaikkea tarvitse vielä tietää, elämä kuljettaa kyllä :)

    VastaaPoista
  4. Samoissa fiiliksissä ollaan täällä myös! Koulu alkaa lähenee loppuaan, eikä vieläkään ole tarkalleen tietoa siitä mitä haluaisin seuraavaksi tehdä :/
    Tsemppiä sulle ihan hirmuisesti! <3 Varmasti oma paikka löytyy <3

    VastaaPoista