"Oon niin onnellinen että uskalsin ottaa ja lähteä..."

Istun tällä hetkellä Starbucksissa. Mulla oli kuulokkeet mukana, mutta en oo pitänyt niitä päässä ollenkaan. Tulin tänne vähän datistamaan ja syömään iltaa palaa. Tässä ikkunapöydässä istuessa elämä tuntuu vaan niin uskomattomalta tällä hetkellä. Tässä mä istun ja datistan Floridassa, ihmettelen muita ihmisiä, ne puhuu niin engalantia kun espanjaa. Ihmettelen ikkunasta ulos kun joka toinen auto vois olla mun unelmien auto. Elämää on täällä on jotenkin niin erilaista. Tässä sitä jotenkin herää että todella on täällä maailman toisella puolella, leikkimässä miltä tuntuisi elää jenkeissä kolmen kuukauden ajan.

Oon niin himskatin kiitollinen. Vaikka iltaisin aina koti ikävä vähän iskee ja varsinkin paremman puoliskon viereen ois välillä vaan niin kiva köllähtää niin nautin elämästä täällä nyt. Vaikka töissä välillä onkin raskasta ja sitä miettii että mitenkä sitä jaksaa niin heti kun lapsi hymyilee, nauraa ja onnistuu kaikki negatiiviset ajatukset katoaa. Sen jälkeen nosta päätä ja nään vaan palmuja ja aurinko pään päällä niin miten sitä vois olla hymyilemättä.

Oon niin onnellinen että uskalsin ottaa ja lähteä. Mä en oo kovin sellanen ihminen joka tekee paljon asioita oman mukavuus alueen ulkopuolella. Tähän asti mun pisin loma on ollut viikon lomamatka euroopassa. Mutta niin sitä vaan selviää täälläkin, maailman toisella puolella. Vika kuukausi Suomessa meni panikoidessa ja miettiessä, että mitäs jos mä epäonnistun, mitä mä oon menossa tekemään enhän mä ikinä pärjää.

Mutta parasta kun jo nyt huomaa, että himskatti kyllä mä vaan pärjää. Täällä on nyt takana 18päivää ja joka päivä hommat tuntuu varmemmilta. Mä monesti oon se ihminen joka vähä jättäytyy ja antaa muiden tehä, niin täällä se ei oo vaihtoehto. Oon huomannut, että ihan turhaa jännitän ja pelkään sillä kyllä sitä vaan kaikesta selviää.

(kuvat Dubrovnik, kesä 2016)

Parasta on myös mun matkaseura. Syksyllä koko tää mahdollisuus meinas peruntua ja olin niin allapäin, mutta nyt mä tiiän että kaikella on tarkoituksensa. Meitä on testattu jo ekalla viikolla kun yhdistyi kaksi naista, väsymys ja nälkäkiukku ja silti me vaan ollaan sika hyvä tiimi! Lentokentällä jännitti enemmän kuin paljon, olinhan lähdössä 3kuukaudeksi maailman toiselle puolelle ihmisen kanssa, ketä en oo kun pari kertaa nähnyt. Onneks nyt on huomattu, että ollaan todella samanlaisia ja meillä yhteis elo toimii niiiiin hyvin!! Oon niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että lähdin tänne just tän kaverin kanssa, kenen kaa voi olla hiljaa ja kumpikaan ei vaivaannu ja samalla voidaan jorata täysii keittiössä tai kadulla tai kaupassa. Ekan viikon jälkeen varsinkin mun olettamus vahvistu,
tästä tulee aivan helevetin mahtava reissu,
ja mä selviän tästä
ja mä aion nauttia tästä.